Huulitäytekoulutus: mitä hyvän kurssin pitää opettaa
Hyvä ensimmäinen huulitäytekurssi opettaa, kuinka vaihteleva huulivaltimoiden kulku on, miten tuote valitaan ja milloin käytetään neulaa, milloin kanyylia. Se opettaa tunnistamaan verisuonitukoksen ja hoitamaan sen hyaluronidaasilla. Sen jälkeen pääset hoitamaan oikeita potilaita tiiviissä ohjauksessa. Kurssi kannattaa käydä vasta botuliinitoksiinin ja jonkin helpomman täytealueen peruskurssin jälkeen.
Huulet ovat yksi yleisimmin täyteaineilla hoidetuista kasvojen alueista [2]. Yksityiskohtaisimman julkisen standardin tällaiselle kurssille laati vuonna 2015 Englannin terveydenhuollon koulutusvirasto Health Education England [1]. Se on Englannin ohjeistus eikä omaa maatasi sitova laki, mutta mikään muu julkinen asiakirja ei luettele yhtä tarkasti, mitä täyteainekurssin pitää opettaa.
Huulivaltimot eivät kulje yhdessä kerroksessa
Tutkimuksessa, jossa kuudella anatomian laitoksella preparoitiin 193 valkoihoisen kehonluovuttajan päätä, ylä- ja alahuulivaltimo löytyivät jokaisesta huulesta. Useimmiten, 78,1 prosentissa tapauksista, valtimo kulki suun limakalvon ja suun rengaslihaksen välissä. Lihaksen sisällä se oli 17,5 prosentissa ja lihaksen ja ihon välissä 2,1 prosentissa [2].
Valtimo vaihtoi kerrosta kulkunsa aikana 29 prosentissa ylähuulista ja 32 prosentissa alahuulista. Keskilinja oli molemmissa huulissa vaihtelevin kohta, ja siellä valtimo sijaitsi useammin pinnallisesti [2]. Englannin standardi edellyttää kasvojen verisuonten, hermojen, lihasten ja rasvapatjojen sekä vaara-alueiden perusteellista tuntemusta [1]. Kurssin pitäisi opettaa hahmottamaan huulen anatomia todennäköisyyksinä eikä kaaviokuvana.
Tuotteen, neulan ja kanyylin valinta on opittava taito
Standardi edellyttää pysyvien, puolipysyvien ja tilapäisten täyteaineiden farmakologian tuntemusta ja kykyä valita kullekin potilaalle sopivin tuote. Lisäksi on tunnettava neulan ja kanyylin edut ja haitat ja osattava käyttää kumpaakin asianmukaisesti [1].
Miksi kurssilla tarvitaan molempia, näkyy tutkimuksesta, jossa 370 yhdysvaltalaista ihotautilääkäriä ilmoitti pistäneensä 1,7 miljoonaa ruiskullista. Neulalla tuli yksi tukos 6 410 ruiskullista kohden ja kanyylilla yksi 40 882 ruiskullista kohden [3]. Tutkijat toteavat silti, että sopiva väline voi riippua potilaasta, hoitoalueesta ja korjattavasta muutoksesta [3]. He huomauttavat myös, että hyaluronihappotäyteaineet, toisin kuin muut tutkitut täyteaineet, voidaan liuottaa hyaluronidaasilla [3].
Verisuonitukoksia sattuu myös huulissa
Samassa tutkimuksessa 106 ihotautilääkäriä 370:stä eli 28,6 prosenttia ilmoitti vähintään yhdestä tukoksesta. Hyaluronihappoa käytettäessä nenä-huulivakojen ja huulten osuus oli lähes puolet kaikista kasvojen tukoksista. Kaikki täyteainetyypit huomioiden 85 prosentista tukoksista ei jäänyt pitkäaikaisia jälkiseurauksia [3]. Sokeutumista on raportoitu myös huuliin pistetyn täyteaineen jälkeen [2].
Englannin standardi edellyttää, että osaat tunnistaa verisuonitukoksen, joka voi johtaa ihokuolioon, arpiin tai pysyvään sokeuteen, ja aloittaa kiireellisen hoidon viipymättä. Se edellyttää myös hyaluronidaasin käytön osaamista: milloin sitä on aihetta käyttää, miten se laimennetaan ja annetaan ja millaisia komplikaatioita se voi itse aiheuttaa [1].
Ohjattua harjoittelua oikeilla potilailla
Yli 5 vuotta täyteaineita pistäneillä ihotautilääkäreillä tukoksen riski oli vetosuhteella mitattuna 70,7 prosenttia pienempi kuin vähemmän kokeneilla kollegoilla [3]. Tämä kokemus alkaa kurssilta.
Englannin standardi edellyttää, että vähintään puolet ohjelmasta on käytännön taitojen harjoittelua ja siitä 80 prosenttia tavallisesti oikeassa kliinisessä ympäristössä. Ihon täyteaineille se asettaa jokaista hoitotyyppiä kohden vähimmäismääräksi 10 seurattua hoitoa 10 eri potilaalla ja 10 ohjauksessa annettua hoitoa 10 muulle potilaalle [1]. Joissakin toimenpiteissä, muun muassa injektiohoidoissa, se edellyttää, että yhtä ohjaajaa kohden on vain yksi koulutettava. Ohjaajalla pitäisi olla vähintään 3 vuoden kokemus ja 150 samaa toimenpidettä takanaan, ja hänen pitäisi osata hoitaa komplikaatiot [1].
Luonnollinen tulos alkaa arviosta ja suostumuksesta
Standardin mukaan täyteainekurssin pitää opettaa kasvojen tasapainoa ja mittasuhteita, huolellista arviointia ja yksilöllisen hoitosuunnitelman laatimista [1]. Lisäksi sen pitää opettaa tietoon perustuvan suostumuksen hankkimista, yhteisen näkemyksen luomista odotettavasta tuloksesta ja dysmorfisen ruumiinkuvan häiriön tunnistamista [1]. Huulikurssilla tämä tarkoittaa, että harjoittelet pistämisen lisäksi myös pyynnöstä kieltäytymistä.
Kysy nämä ennen ilmoittautumista
- Montako huulipotilasta hoidan itse? Pyydä luku ja kysy, ovatko he oikeita potilaita vai malleja.
- Kuka ohjaa ja montako koulutettavaa hänellä on? Kysy, kuinka kauan hän on hoitanut huulia ja hoitaako hän yhä potilaita.
- Harjoittelemmeko verisuonitukoksen hoitoa? Kysy, missä hyaluronidaasia säilytetään kurssin aikana.
- Opinko käyttämään sekä neulaa että kanyylia? Kysy, miten kurssilla päätetään, kumpi sopii millekin potilaalle.
- Arvioidaanko osaaminen vai läsnäolo? Pelkästä läsnäolosta annettu todistus ei kerro, mitä osaat.
Pyydä ennen maksamista kurssiohjelma, johon on merkitty käytännön tunnit, tieto siitä, montako huulipotilasta hoidat, ja ohjaajasi nimi.
Lue seuraavaksi
- Huulten täyttö: arvio, joka ratkaisee tuloksen
- Kasvojen valtimot vaihtelevat: miksi maamerkit eivät takaa turvallisuutta
- Hyaluronidaasi verisuonitukoksen hoidossa ja tilanteet, joissa liuottaminen on virhe